Republikaaneilla on Venäjä-ongelma
... joka pysyy kurissa. Vielä.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu 21. maaliskuuta 2022.
Venäjän johtaja Vladimir Putin ja Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump D20-kokouksessa kesäkuussa 2019. Kuva: Valkoinen talo.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan on kestänyt noin kuukauden päivät. Länsi ja Yhdysvallat sen mukana ovat yhdistyneet ennennäkemättömällä tavalla, ja laittaneet isoja taloudellisia sanktioita Vladimir Putinin johtamaa roistohallintoa vastaan. Atlantin takana republikaanipuolue vaatii nykyistä kovampia pakotteita – jopa de facto sodanjulistusta.
Tässä uutiskirjeessä käyn läpi:
Kuinka suuri muutos republikaanipuolueen suhtautumisessa Venäjään on tapahtunut;
Millainen Venäjä-ongelma puolueessa tällä hetkellä lymyilee ja;
Pysyykö puolue nykyisellä tiukalla linjalla jatkossakin.
Republikaanipuolueen muutos
Valtava. Kai sitä sellaiseksi voi kutsua.
Nimittäin mielipidemittauksia tekevän YouGovin pitkän ajan seurannassarepublikaanien suhtautuminen Venäjään on muuttunut rajusti vuodesta 2017 alkaen. Viisi vuotta sitten republikaaneista 50,6 prosenttia näki Venäjän vihollisena ja 26,2 prosenttia liittolaisena.
Kaksi viikkoa sitten julkaistun mielipidemittauksen mukaan nyt republikaaneista 84,7 prosenttia pitää Venäjää vihollisena ja 7,2 prosenttia liittolaisena.
Ymmärtääkseen muutosta täytyy hypätä ajassa taaksepäin vuoden 2016 presidentinvaalien jälkipyykkiin. Tuolloin Venäjän aiheuttama vaalivaikuttaminen oli iso presidentinvaalien teema. Demokraattipuolueessa ja mediassakin levisi (virheellinen) käsitys, jonka mukaan Venäjän vaalivaikuttaminen ratkaisi vaalien tuloksen.
Aihe politisoitui, ja Donald Trumpin kaappaama republikaanipuolue alkoi vähätellä koko asiaa. Hetkeksi Venäjä-suhteista tuli identiteettikysymys kahdelle pääpuolueelle.
Trumpin ensimmäisen presidenttikauden ensimmäisen vuoden jälkeen republikaaniäänestäjien suhtautuminen Venäjään kuitenkin tiukkeni suurin piirtein itsenäiseksi itsensä mieltävien tasolle. Demokraatit ovat näihin päiviin saakka suhtautuneen mittauksen aikana republikaaneja tiukemmin Venäjään.
Nyt republikaanit ovat kuitenkin “haukimpia”. Okei, republikaanivastaajista Venäjän vihollisena näkee 0,1 prosenttiyksikköä demokraatteja enemmän. Politiikassa tämä näkyy niin, että kongressissa republikaanit patistavat presidentti Joe Bidenia nykyistä kireämpiin Venäjän vastaisiin toimiin.
Venäjän houkuttelevuus
Venäjä on vedonnut konservatiivipiireihin jo reilun vuosikymmenen ajan.
Yhdysvaltojen hallinnon vuonna 2019 julkaistussa raportissa tutkija Jeremy Lamoreaux kuvaa, kuinka Venäjä on taidokkaasti luonut itsestään kuvaa vastavoimana länsimaiselle rappiolle. Uskonnon roolin väheneminen, LGBTQ-henkilöiden oikeuksien korostaminen ja aborttikysymys ovat asioita, jotka puhuttelevat isoa osaa amerikkalaisista konservatiiveista.
Yhdysvaltalaisten konservatiiviryhmittymien ruohonjuuritasolla innostuttiin esimerkiksi niin sanotusta homopropagandalaeista, jotka Venäjän duuma sääti vuonna 2013.
Siksi ei pidä ihmetellä, että maaliskuun alkuun asti esimerkiksi Fox Newsin tähtiankkuri Tucker Carlson puolusti Venäjää ja Vladimir Putinia absurdeilla woke-vastaisilla argumenteilla. Venäjää ja sen globaalin konservatiivisuuden johtajan asemaa on ylistetty Foxilla jo pitkään. Samoin kuin samassa arvorintamassa olevaa Unkarin pääministeri Victor Orbánia, jonka luona Carlson kävi viime vuonna.
Tähän perään on myös syytä todeta, että Venäjän vuosia käymä informaatiosota on onnistunut, kun sen näkemykset pääsevät esiin Yhdysvaltojen katsotuimmalla kaapelikanavalla. Tavoite ei ole tehdä yhdysvaltalaisista putinisteja, vaan hämärtää asioita niin, etteivät ihmiset tiedä, mitä mieltä olla. Myös tämä kerrotaan jo mainituissa Yhdysvaltojen hallinnon asiakirjoissa.
Venäjä-ongelma lepää piilossa
Trumpilla itsellään on ollut heikko kohta Venäjään ja erityisesti Vladimir Putiniin. Trump esimerkiksi veljeili Putinin kanssa kesän 2018 huippukokouksessa Helsingissä ja kehui Putinia neroksi Ukrainan sodan kynnyksellä. Trump myös käytti ison osan ajastaan presidenttinä yrittäessään vierittää vuoden 2016 vaalihakkerointia Venäjän sijaan Ukrainan niskaan. Ja kiristi Volodymyr Zelenskyiä… mutta ei nyt mennä siihen.
Tosin Trumpin presidenttikaudella Yhdysvallat kovensi suhtautumistaan Venäjän. Tämä johtui nimenomaan kongressista, joka veto-oikeuden ylittävällä enemmistöllä sääti pakotteita Venäjää vastaan. Sama haukkaporukka johtaa nyt republikaanipuoluetta niin kovalla linjalla, että sen toteuttaessaan presidentti Biden aloittaisi käytännössä sotatoimet Venäjää vastaan.
Ja mikäpä siinä, kun haukoilla on republikaanikannattajien tuki. Tästä syystä myös entinen presidentti Trump on joutunut vetäytymään ihailevista kannoistaan.
Mutta. Republikaanipuolueessa on edelleen osasto, joka tukee Venäjää tämän hyökkäyssodan keskellä. Kongressiedustajat Marjorie Taylor Greene, Matt Gaetz, Lauren Boebert, Thomas Massie, Andy Biggs, Dan Bishop, Glenn Grothman ja Chip Roy äänestivät ainoina koko kongressissa sitä vastaan, että Yhdysvallat katkaisee normaalit kauppasuhteet Venäjään.
– Jos todella välitämme kärsimyksestä ja kuolemasta, jonka näemme televisiosta, emme voi enää rahoittaa sitä lähettämällä rahaa ja aseita Ukrainaan sotaa varten, jota he eivät voi voittaa, sanoi Greene videollaan.
Greene, Gaetz ja Boebert ovat kansallisella tasolla tunnettuja äärilaidan republikaaneja ja erittäin lähellä Trumpia paitsi poliittisesti, myös tyylillisesti. Greene esiintyi sodan alla natsikokouksessa, Gaetzia tutkitaan ihmiskaupasta ja Boebert vitsaili mustan demokraattikollegansa pitävän päällään pommiliiviä. Eikä kukaan ole pyytänyt anteeksi. Republikaanipuolue ei ole rankaissut heitä aiemmin, ja tuskin rankaisee nytkään.
Entä tulevaisuudessa?
Karu totuus on, että mitä pidempään sota kestää, sitä todennäköisemmin yhdysvaltalaiset tottuvat siihen. Syksyllä häämöttävissä välivaaleissa ulkopolitiikka jää todennäköisesti kursoriseksi maininnaksi siitä, kuinka presidentti Trumpin aikana Afganistanin katastrofivetäytymistä ja Venäjän hyökkäyssotaa ei olisi päässyt tapahtumaan.
Trumpin, Greenen ja kumppaneiden ajama kulttuurikonservatismi ei ole menossa pois muodista. Todennäköisesti sillä voitetaan 2022 välivaalit, mikä antaa lisäpontta kahden vuoden päässä kiiltäviä presidentinvaaleja ajatellen. Tällöin Venäjä-ystävällisyys voisi tulla uudelleen muotiin varsinkin, jos Ukraina ja Venäjä saavat sorvattua rauhansopimuksen nopeasti, eikä Euroopassa enää aktiivisesti sodita.
Toisaalta senaatin republikaaneista löytyy Lindsey Grahamin kaltaisia ihmisiä, jotka saattavat nuolla Trumpin saappaanpohjia kaikissa muissa asioissa paitsi ulkopolitiikassa. Tämä on nähty paitsi Venäjän, myös esimerkiksi Syyrian ja Afganistanin kohdalla. Siksi ei ole todennäköistä, että puolueen eliitin kanta Venäjään tai Venäjä-pakotteisiin lievenisi tulevaisuudessa (itse asiassa voidaan kysyä, ovatko kannat liiankin tiukat).
Ja onhan aseellisen voiman käyttö sellainen rajanylitys, jota ei ihan hevin unohdeta. Vaikka Venäjä olisikin tietyissä piireissä ihanneyhdyskunta.