Senaatin kovimmat taistelutantereet...

... eli kuinka demokraatit voivat sittenkin voittaa republikaanit.

Tämä artikkeli on julkaistu alun perin 25. elokuuta 2022.

Capitolin valta saattaa vaihtua. Tai sitten ei.

Yhdysvalloissa tapahtuu kummia.

Yleinen viisaus kuuluu, että Valkoisessa talossa valtaa pitävä puolue ottaa turpiinsa satanolla välivaaleissa. Lähihistoria tuntee monta verilöylyä: Trump 2018, Obama 2010, Clinton 1994.

Oikeastaan vain Bushin 2002 ja Clintonin 1998 välivaalit olivat valtapuolueelle myönteisiä. 2002 oli poikkeus, koska kansa ryhmittyi George W. Bushin luo WTC:n terrori-iskujen jälkeen. 1998 taas republikaanien Bill Clintonille ajama virkarikossyyte tulkittiin ylilyönniksi.

Vuoden 2022 piti olla normaali vuosi, jossa republikaanien piti ottaa inflaation vauhdittamana jopa 30–40 paikan nettovoitto edustajainhuoneessa ja senaatti helposti haltuun. Kesän Dobbs-päätöksen jälkeen Fivethirtyeightin ennuste antaa republikaaneille edustajainhuoneessa todennäköisimmin 12 paikan neton ja senaatin demokraateille.

Tässä kirjoituksessa esittelen:

• 5 osavaltiota, jotka todennäköisesti ratkaisevat senaatin kohtalon;

• Syyn sille, miksi kisa on tiukka; ja

• Miksi demokraatit saattavat vielä romahtaa.

Muistutuksena: senaattin on tällä hetkellä jaettu 50–50 republikaanien ja demokraattien kesken. Demokraateille riittää, että nykyinen tilanne pitää, jolloin senaatin puheenjohtaja Kamala Harris voi ratkoa tasapelit puolueiden välillä. Republikaanit tarvitsevat yhden paikan neton.

Let’s hit it.

Georgia (D)

Vastakkain Raphael Warnock (D) ja Herschel Walker (R).

'Georgian pitäisi olla helppo haku republikaaneille. Perinteinen punainen osavaltio, jonka presidentti Joe Biden hädin tuskin voitti vuonna 2020, ja jossa Raphael Warnock sai mandaattinsa täytevaalissa vain 2 prosenttiyksikön erolla onnettomaan Kelly Loeffleriin.

Mutta republikaanit ovat onnistuneet kaivamaan vielä onnettomamman ehdokkaan tämän vuoden kisaan. Herschel Walker ei tiedä lastensa lukumäärää, eikä hän suostu vaaliväittelyihin ilmeisen substanssiosaamisen puutteen vuoksi. Walkerin suurin vahvuus on tunnettuus, sillä ennen politiikkaan siirtymistä hän oli iso NFL-tähti.

Walkerilla on myös puolellaan yleinen poliittinen ilmapiiri. Biden on edelleen hirmuisen epäsuosittu, inflaatio pysyy yhä korkealla ja edessä häämöttää taantuma. Demokraattien Raphael Warnock osaa entisenä pastorina puhua ihmisille, mutta taloudellisia tosiasioista on hankala selvitä puhumalla.

Nevada (D)

Vastakkain Catherine Cortez Mastro (D) ja Adam Laxalt (R).

Nevada lienee ehkä hieman yllättäen tiukin osavaltio, ainakin mitä ehdokkaiden laatuun tulee. Demokraattien Catherine Cortez Mastro puolustaa paikkaansa keskittyen aborttikysymykseen. Republikaanien Adam Laxalt puolustaa hänkin aborttioikeutta, joskin laskisi abortinteon alarajaa nykyisestä 24 viikosta 13 viikkoon.

Cortez Mastro on istuva senaattori, mikä antaa hänelle etua, mutta istuvan poliitikon etulyöntiasema ei välttämättä ole niin vahva kuin aiemmin. Laxalt sitä paitsi seurasi Cortez Mastroa Nevadan oikeusministerinä, kun Cortez Mastro pääsi senaattiin.

Nevadan väestörakenne koostuu pääosin valkoisista, pienipalkkaisista ihmisistä, mikä osaltaan avittaa Laxaltia, sillä republikaanien kannatus heidän joukossaan on suurinta.

Pennsylvania (R)

Vastakkain Mehmet Oz (R) ja John Fetterman (D).

Voi pojat. Voiiiii pojat.

Republikaanien Mehmet Oz näytti paperilla hyvältä ehdokkaalta. TV-tähti, joka tunnetaan ja osaa esiintyä. Poliittiset linjat vähän häilyviä, mikä ei ole huono asia sinipunaisessa Pennsylvaniassa. Kuin sivistynyt Trump, sanoisin.

Oz kuitenkin osoittautui katastrofiksi.

Oz joutui kummalliseen kiistaan siitä, kuinka monta taloa hän omistaa (kymmenen). Lisäksi Twitterissä on irvailtu miehen crudité-tuskailusta, kun vaimon toivoma avokado-vihanneslautanen kallistui niin paljon. Ozin kilpakumppani John Fetterman joutui aivoinfarktin vuoksi kuukaudeksi sivuun kampanjakentiltä, eikä Oz hyötynyt siitä mitenkään.

Käytännössä Oz on kuin kallis kopio Donald Trumpista. Siinä missä Trump on rikas, hän on myös suora ja suodattamaton moukka, mitä mitkään miljardit eivät saa peiteltyä. Oz taas yrittää leikkiä kansanmiestä, mikä paistaa hänestä kilometrien päähän.

Demokraattien John Fetterman taas on viisikymppinen ronski äijä, jolla on autokorjaajan habitus, ja joka jo esivaaliaikaan kiersi Pennsylvanian republikaanisimpia kolkkia. Ei ihme, että kansa pitää.

Pohjois-Carolina (R)

Vastakkain Ted Budd (R) ja Cheri Beasley (D).

Pohjois-Carolinassa on käynnissä jonkinlainen laki ja oikeus -mittelö. Demokraattien ehdokas on entinen Pohjois-Carolinan korkeimman oikeuden tuomari Cheri Beasley, joka on ollut menestyksekäs vaaleissa koko uransa ajan.

Republikaanien ehdokas taas on kongressiedustaja Ted Budd, joka on itsensä Trumpin suosittelema ja äänesti vuoden 2020 vaalituloksen ratifiointia vastaan.

Kisa lienee tasainen, koska paikka kuuluu republikaanisenaattorille Richard Burrille, joka jättäytyy senaatista tämän kauden päätteeksi. Jälleen: yleinen mielipide vie kisaa Buddille, mutta hänen ekstremisminsä voi olla joillekin äänestäjille liikaa. Otettakoon huomioon myös, etteivät demokraatit ole voittaneet senaattipaikkaa Pohjois-Carolinassa vuoden 2008 jälkeen.

Wisconsin (R)

Vastakkain Ron Johnson (R) ja Mandela Barnes (D).

Wisconsin on top-5-listan vaikeimmin ennustettava osavaltio. Kyllä, Ron Johnson on skandaalinkäryinen senaattori, eikä erityisen suosittu. Kyllä, Mandela Barnes on Fivethirtyeightin viimeisessä kolmessa mielipidemittauksessa ollut Johnsonia edellä 2–7 prosenttiyksikön verran.

Mutta vuonna 2020 mielipidemittaukset olivat Wisconsinissa sellaiset 8 prosenttiyksikköä pielessä. Lisäksi Johnson on istuva senaattori, mikä tuo hänelle etua. Ja onhan tämä inflaatio ja uhkaava taantuma.

Vuoden 2018 kaltaisissa olosuhteissa Johnsonia sietäisi pelottaa enemmän. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että Johnson pystynee pitämään paikkansa, ellei tyrää jotenkin täysin.

Huomioita

Senaatinvaaleissa ehdokkaan luonteella ja kyvyllä on enemmän painoa kuin edustajainhuoneen vaaleissa.

Eniten pulassa olevat republikaanien senaattoriehdokkaat (Walker, Oz, Budd) ovat Donald Trumpin omin pikku kätösin valitsemia ehdokkaita. Täysiä vaalivalheen levittäjiä, joiden substanssiosaaminen on vähän niin ja näin. Kaikki ovat vielä melko vaa’ankieliosavaltioissa, joissa nykyistä maltillisempi ehdokas voisi pärjätä.

Toisaalta demokraattien pitää toivoa, että maailma ja talous eivät romahda seuraavien kahden kuukauden aikana. Taltuttaakseen inflaation keskuspankki FED nostanee ohjauskorkoa, mikä hidastaa talouskasvua ja saattaa aiheuttaa taantuman.

Lisäksi on vielä Ukrainan sodan ja Kiinan kaltaisia mustia joutsenia, jotka saattavat ajaa demokraattien suosion takaisin syöksykierteeseen. Mutta mikäli tilanne pysyy taloudessa vähintään ennallaan, demokraatit voivat yrittää hyötyä esimerkiksi Dobbs-tapauksen aiheuttamasta tyrmistyksestä ja lisätä mahdollisuuksiaan edustajainhuoneessa.