Miksi senaatti on rikki
… ja Joe Biden näyttää luuserilta, vaikka ei välttämättä ole sitä.
Tämä artikkeli on julkaistu alun perin 16. tammikuuta 2022.
Lähde: DonkeyHotey / Flickr.
Tämä on vähän pidempi kirjoitus. Siinä käyn läpi:
Mikä senaatissa oikein on rikki.
Miksi Joe Manchin laittaa Joe Bidenille kampoihin.
Miksi demokraattien 2020 vaalivoitto on käsitetty ehkä väärin.
Turvavyöt kiinni! Nimittäin:
Presidentti Joe Bidenin viikko oli kammottava.
Tiistaina Biden heitti kaiken arvovaltansa peliin puhuessaan vaaliuudistusten puolesta Atlantassa.
“Haluatteko olla Martin Luther Kingin vai George Wallacen puolella historiaa?”, Biden kysyi viitaten ensimmäisenä Yhdysvaltojen ehkä arvostetuimpaan kansalaisoikeustaistelijaan sekä jälkimmäisenä Alabaman rasistiseen kuvernööriin.
En vertaa senaattoreita Wallaceen, mutta Arizonan Kyrsten Sinema ja Länsi-Virginian Joe Manchin vähintäänkin ottivat Bidenin arvovallan käteensä, ajoivat sen yli bussilla ja peruuttivat päälle muutamaan kertaan.
Torstai-iltana Sinema ja Manchin ilmoittivat, etteivät he halua muuttaa senaatin toimintaa halvaannuttavaa keskustelusääntöä. Säännön mukaan lakiesityksen käsittelyssä keskustelun päättämiseen vaaditaan 60 senaattorin äänet.
Tällaisia enemmistöjä on viimeksi nähty presidentti Barack Obaman ensimmäisen vuoden aikana, ja hänkin menetti sen täytevaalissa, jonka vuoksi suuri terveydenhuoltouudistus piti viedä erikoisessa budjetin sovittelumenettelyssä.
Sovittelumenettelyssä voidaan viedä läpi vain määrärahoihin liittyviä budjettilakeja. Menettelyä ei sallita yksityisten yritysten tai henkilöiden oikeuksien ja velvollisuuksien sääntelyyn.
Koska 60 äänen enemmistö kummalle tahansa puolueelle harvinaisuus nykyaikana. Isoihin uudistuksiin siis tarvitaan molempien puolueiden välistä yhteistyötä.
Kaikki poliitikot Yhdysvalloissa kannattavat tällaista yhteistyötä, mutta kumpikaan puolue ei sitä halua antaa. Hyvästä syystä. Äänestäjät eivät nimittäin palkitse siitä.
George W. Bushin presidenttikauden aikana demokraatit ottivat vaalivoiton vasta vuoden 2006 välivaaleissa lopetettuaan yhteistyön republikaanien kanssa. Obaman kaudella republikaanit dominoivat kongressia, Donald Trumpin presidenttikausi taas huipentui demokraattien jättimenestykseen. Yhteinen nimittäjä kaikelle? Presidentin agendan vastustaminen.
Käytännössä vähänkin kiistanalaisia politiikkatoimia voidaan hyväksyä vain sovittelumenettelyssä yhden puolueen voimin. 50–50-senaatti tarkoittaa, että demokraatit tarvitsevat joka ikisen äänen.
Tilanne antaa kohtuuttoman paljon valtaa demokraattiryhmän outolinnuille. Sellaisia Kyrsten Sinema ja Joe Manchin ovat. Sineman haluttomuutta uudistuksiin voi vain arvailla, mutta Manchinin vaikuttimet ovat selvät.
Manchin on uniikki tyyppi. Kukaan muu demokraatti ei voisi kuvitellakaan tulevansa valituksi Länsi-Virginiasta, jonka Donald Trump voitti viime vaaleissa 39 prosenttiyksikön erolla Joe Bideniin.
Manchin on myös nauttinut asemastaan. Koko viime vuoden media ja aktivistit arvuuttelivat, mitä Manchin oikein aikoo. Ja kun ratkaisu vihdoin tuli, hän sai koko maan huomion omalle arvomaailmalleen ja päätöksen perusteluilleen.
Samalla presidentti Joe Biden näyttää typerykseltä. Hän markkinoi itseään kansan yhdistäjänä, mutta ei saa edes omaa puoluettaan tavoitteidensa tueksi.
Toisaalta Manchin–Sinema-draama toi esiin presidentti Bideniin kohdistuneet epärealistiset odotukset. Presidentti on vain toimeenpanovallan edustaja, lainsäädäntöelimet ja tuomioistuimet ovat Yhdysvaltojen perustuslaissa samanarvoisia Valkoisen talon kanssa.
Kun demokraatit saivat senaatissa niukimman mahdollisimman enemmistön, politiikan raadollisuus unohtui. Joe Bidenista alettiin puhua uutena Franklin D. Rooseveltina, joka muuttaisi amerikkalaisten suhdetta liittovaltioon perustavanlaatuisesti. Biden ei kuitenkaan saa nauttia FDR:n enemmistöstä.
Joe Bideniin pettyneet progressiivisen Twitterin edustajat uskovat, että Biden olisi voinut ajaa muutokset läpi neuvottelemalla tarpeeksi lujasti. He unohtavat järjestelmän luonteen. Bidenin uudistusten tukemisen pitäisi olla Sinemalle ja Manchinille poliittisesti hyödyllisempää kuin uudistusten teilaaminen. Nyt Manchin on omassa osavaltiossaan kaksi kertaa suositumpi kuin Biden.
Sitä paitsi Fivethirtyeightin mukaan Sinema on äänestänyt Bidenin mukana joka kerta, ja Manchinkin on livennyt Bidenin linjasta vain kerran senaatin äänestyksissä.
FDR:n uudistuskauden sijaan demokraatit voittivat vuoden 2020 vaaleissa itselleen arjen, joka ei ole sietämätöntä helvettiä. Tuomari- ja muut virkanimitykset eivät ole läpihuutojuttuja, jos ensi vuonna tähän aikaan senaattia johtaa Mitch McConnell.