… ihan vain, koska ehdokkaita on niin paljon.

Edustajainhuone jatkaa kaaoksessa. Kevin McCarthyn poispotkimisen jälkeen Steve Scalise valittiin puhemiesehdokkaaksi. Hän ei jaksanut edes yrittää, kun luopui leikistä ja heitti kapulan republikaaniryhmän sisäisessä äänestyksessä kakkoseksi tulleelle Jim Jordanille.

Jordanille riitti viikko ja kolme äänestystä ennen kuin hän luopui leikistä. Merkittäväksi hänen esityksestään tekee se, että hän sai joka äänestyskierroksella vähemmän ääniä kuin edellisellä. Jordan tiettävästi pohti samanlaista äänestämistsunamia kuin Kevin McCarthy, joka pääsi puhemieheksi 15. äänestyskerralla tammikuussa. Jordan päätti kuitenkin luopua leikistä.

Pelikenttä on siis avoin. Republikaaneilla oli sunnuntai-iltapäivään asti aikaa ilmoittaa ehdokkuudestaan. Heidän keskuudestaan lähdetään tulevalla viikolla äänestämään puhemiehestä.

Ehdokkaita on kaikkiaan yhdeksän, mikä kertoo kahdesta asiasta. Ensinnäkin nyt haetaan oikeaa kompromissiehdokasta. Scalise ja Jordan olivat ilmeisimmät vaihtoehdot, kun McCarthy sai monoa. Heidän epäonnistuttuaan republikaaniryhmän sisällä joudutaan käymään oikeat vaalit matalamman julkisuusprofiilin ehdokkaiden väliltä.

Siksi uskon, ja tämä on se toinen asia, että puhemies saadaan nyt valittua. Mutta käydään ehdokkaat lyhyesti läpi. Sen jälkeen pieni analyysi ja oma veikkaukseni.

Ehdokkaat

Minnesotan kongressiedustaja Tom Emmer on ehdokkaista seuraava “perintöprinssi”. Scalise oli republikaaniryhmän johtaja, ja Emmer hänestä seuraava ryhmän niin sanottu piiskuri. Emmer on saanut McCarthyn tuen, mikä ei välttämättä lupaa hyvää. The Washington Postin mukaan McCarthyn kammenneet Maga-republikaanit olivat kuitenkin harkinneet korvaavansa McCarthyn Emmerillä.

Austin Scott on hienoinen yllätysnimi listalla. Georgian kongressiedustaja lähti protestiehdokkaaksi Jim Jordania vastaan ja keräsi tuntuvan äänipotin, vaikka ei tuolloin omien sanojensa mukaan edes halunnut hommaan. No, jos kannatusta on, niin huutoon on näköjään vastattava. Myös McCarthyn liittolainen.

Ainoa musta kongressiedustaja kisassa on Floridan Byron Donalds. Hän on 44-vuotias toisen kauden kongressiedustaja, ja Jordanin sekä Scalisen tapaan ultraradikaalin Freedom Caucusin jäsen. Kerännyt tukea oman osavaltionsa poliitikoilta.

Oklahoma kongressiedustaja Kevin Hern on edustajainhuoneen konservatiivisen Republican Study Committee -ryhmän puheenjohtaja. Vastusti 2020-vaalituloksen vahvistamista, mutta on NYT:n tulkinnan mukaan Jordania maltillisempi. Tuki Jordania ja Scalisea puhemiehiksi heidän omilla ehdokkuusvuoroillaan. Omisti 18 McDonald’s-ravintolaa.

Alabaman Gary Palmer on republikaanien johtorankingissa 5. sijalla. Kuuluu Freedom Caucusiin, mutta oli myös osa Kevin McCarthyn johtoryhmää. Voisi ehkä toimia siltana eri faktioiden välillä.

Jack Bergmania, tuota Michiganin kongressiedustajaa, eivät NYT:n mukaan tunne monet edes hänen vaalipiirinsä ulkopuolella. Kauppaa itseään “väliaikaisena” ehdokkaana, joka voisi tasata edustajainhuoneen kaaosta. Tämän vaihtoehdon republikaanit hylkäsivät, kun eivät antaneet väliaikaiselle puhemies pro temporelle Patrick McHenrylle lisävaltuuksia.

Louisianasta kisaan ilmoittautuu kongressiedustaja Mike Johnson. Evankelikaalinen kristitty, oli vaalituloksen sertifioinnin eston yksi avainarkkitehdeistä. Radikaali kaveri.

Sitten on texasilainen kongressiedustaja Pete Sessions, joka on ryhmän kokeneinta kaartia. Edustajainhuoneessa vuodesta 1997 lähtien. Ollut puolueessa korkeissa asemissa ja puhemiehen oikean käden, eli edustajainhuoneen sääntökomitean puheenjohtaja.

Mainitaan nyt vielä Pennsylvanian kongressiedustaja Dan Meuser. Kuuluu maltillisiin ryhmiin, mutta myös konservatiiviseen Study Committeehen. Yrittää olla “aikuinen huoneessa.”

Mitä luvut sanovat

Fivethirtyeight ei irtisanomisten jälkeen, tai ehkä enää tänä vuonna, ole päivittänyt kongressiseurantaansa, jossa katsottaisiin kuinka edustajainhuoneen jäsenet ovat äänestäneet Bidenin ideologian mukaan tämän kongressin aikana. Edellisen kongressin luvuista saa kuitenkin jotain osviittaa siitä, millaisista tyypeistä on kyse:

Kuvassa Biden score on prosenttiosuutena se, kuinka usein edustaja on äänestänyt “Bidenin mukana”. Biden plus/miinus-sarakkeessa on ero prosenttiyksiköinä siihen, kuinka ehdokkaan olisi Fivethirtyeightin mallin mukaan pitänyt äänestää Bidenin mukana. Plus-merkki tarkoittaa liberaalimmin, miinusmerkki konservatiivisemmin.

Kuviossa näkyy mielenkiintoista hajontaa vaalipiireittäin ja osavaltioittain. Mitä enemmän vaa’ankieliasemassa edustajan osavaltio on, sitä enemmän hän on Bidenin mukana äänestänyt. Isoin poikkeus porukassa on Byron Donalds, jonka Biden-prosentti tippuu reilusti alle 10:een, vaikka sen pitäisi olla lähempänä 15:ttä.

Kuviosta erottuu myös se, kuinka konservatiivisissa osavaltioissa olevat pystyvät vetämään tiukempaa linjaa kuin muut. Oklahomassa, Alabamassa, Louisianassa tai Ohiossa ei ole pelkoa siitä, että demokraatti tulisi ja veisi paikan vaalipiirissä. Siksi niissä pystyy vetämään eroa puhemiesehdokasjoukon peruslinjaan.

Mainittakoon vielä, että kaikki listan henkilöt ovat tukevasti republikaanisissa vaalipiireissä. Jotkut tietysti punaisemmissa kuin toiset, mikä näkyy äänestyskäyttäytymisessä.

Ennuste

Mielestäni ennakkospekulaatioissa esiin nousee kaksi nimeä ylitse muiden. Tom Emmer, jota sekä ex-puhemies McCarthy että hänet potkineet magalaiset ovat pönkittäneet seuraavaksi puhemieheksi. On myös pitänyt matalaa profiilia, kun Scalise ja Jordan taistelivat omia sotiaan.

Toiseksi nimeksi nostaisin Texasin Pete Sessionsin. Pitää tärkeää valiokuntapaikkaa, omaa pitkän kokemuksen ja on tarpeeksi radikaalikonservatiivi. Pelkän kokemuksen perusteella sanoisin, että osaa kompromissien taidon paremmin kuin moni kilpakumppaneistaan.

Kaikkein todennäköisintä on, että olen ennustuksissani pielessä (katsokaapa vaikka tämä ja tämä), ja edustajainhuoneen kaaos jatkuu hamaan tulevaisuuteen asti. Tai farssi pahenee jollain muulla tavalla. Ainakaan ei ole tylsää.